Työt

Ennen minullakin oli tiimalasivartalo

Odotin hammaslääkärissä ja luin lehtiä. Taas kerran tuota vyötäröjuttua, 80 senttiä. Se on kyllä erittäin epäoikeudenmukainen pitkälle ihmiselle. Pituuseroa voi olla 30 senttiä, mutta vyötärön enimmäismitta pitäisi kaikilla olla enintään sama. En ymmärrä enkä hyväksy! Tällä pituudella tuohon 80 senttiin pystyisin luultavasti vain anorektiikkona. Kun lähisuvussa on korkeaa kolesterolia, aikuisiän diabetesta ja liikaa verenpainetta, mitta kummittelee mielessä tämän tästä, halusin tai en. Hammaslääkärin alaoven vieressä on helmikauppa. Olin samana päivänä lähdössä tilkkuyhdistyksen hallituksen syyskokoukseen ja kaupassa ajattelin ostaa jokaiselle lasihelmen tuliaisiksi. Valitsin toispuoleiset helmet, joihin oli maalattu pienet kukat. Kassalle mennessä näin vielä tiimalasin ja taas tuli vyötärömitta mieleen. Otin ensin helmen vain itselleni, mutta kohta koko kokousväelle ja samalla päätin haastaa kaikki tuolla 80 sentin vyötärönmitalla tehtävään työhön, jossa pitää käyttää sitä tiimalasin muotoista lasihelmeä. Vuosia sitten sain äidiltä kokoliivin, kun siinä oli edessä vielä hyväkuntoinen ja kaunis pitsi, jospa johonkin voisi käyttää, vaikka se on selvästikin alusvaatepitsiä. Tähän työhön olen ratkonut pitsiosan irti ja vuorannut sen vaaleanpunaisella pikkuruusukuvioisella flanellilla. Sen olin ostanut, kun odotin ensimmäistä lasta, noin neljännesvuosisata sitten. Tyttöä ei perheeseen tullut, joten flanellia ei tarvinnut enää säästellä. Pitsin perhoset tikkasin kimaltelevalla langalla, keveyttä, turhamaisuutta. Kupit tikkasin lyttyyn, ruudullisiksi puolentoista sentin välein ja olkaimiakin jäi solkien verran. Liiviosan alle tulee tiimalasin muotoon hirsimökkiä. Kankaat ovat tädiltä ja ystävättäreltä saamiani valkopohjaisia ruusukankaita ja siskoni hylkäämää mustapohjaista ruusukangasta. Tiimalasi on liiviosan levyinen ja korkuinen, \"vyötäröllä\" on pala mittanauhaa, keskimmäisenä luku 80. Reunoille lähtee tuosta tiimalasiosasta 5x5 sentin paloista tehtyä tilkkutyötä. Alkaa vaaleasta ruusukankaasta ja siirtyy vähitellen tummapohjaiseen ja reunimmaisissa on vain pohjaa ja vähän lehtiä. Noin vyötärönkorkeudella on muutama pala mittanauhaa saumoihin ommeltuna, mittoja 80 - 130 cm, viiden sentin välein. Ystävältä pyysin kuluneen mittanauhan. Tarjolla olevista valikoin valko/oranssin. Liivin alla on näkyvissä valkoista puolta ja ruusujen kohdalla oranssia. Reunus on siskoni aloittamaa ohutta, mustaa, samettista kellohametta. Hänellä saattooi silloin olla vyötärökin vielä nuo raivostuttavan pienet 80 cm. Sain hameen yli kaksikymmentä vuotta sitten, että voin tehdä siitä pojille housut, mutta ne jäivät ompelematta. Kangas oli viileille liian ohutta ja helteille liian tummaa. Leikkasin reunuksen kaitaleet vinoon, samettiviirut menevät loivasti eri suuntiin. Reunaa kiertää joka sivulla kolme kaitaletta. Joka reunalla on jossakin saumassa upotettuna mustaa pitsiä. Liivin ympärillä ovat tikkaukset liivin ääriviivojen muotoon, niin, että vyötäröltä ne pullistuvat kohti reunoja ja korostavat pyöreyttä. Liivin vetoketju jää avattavaksi, siihen tulee se tiimalasin muotoinen lasihelmi, josta koko tämä juttu alkoi. Kaikki, joiden antamia materiaaleja on työssä, voivat sanoa, että ennen minullakin oli tiimalasivartalo. (Yksityisomistuksessa)

Iso kuva

Seinätekstiili
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 54507