Työt

Väkevä kukka

Tämän olen tehnyt elämystyönä Saima Harmajan runoon Väkevä kukka. Vaikuttava runo. Tuttu murrosiän kuohujen voimaruno. Tummaa, punaista, oranssia ja ulokkeita. Kolmiulotteinen seinältä erkaneva työ vai pöytämalli. Elinvoimaa, uudestisyntymistä. Yhden luonnokseni alle kirjoitin. Älä kompastu tuskaan! Jo toisen lähisukulaisen kuolema pienellä aikaa mullisti suunnitelmat. Runo on kuten hänen elämänsä oli ollut. Tummasävyinen, jossa on paljon iloakin, paljon kokemusta, kylmyyttä, rajuutta, tuskaa. Aukenevia haavoja. Myrskyä. Mutta yhä uudelleen sen kaiken voittava elinvoimainen ilo. Työ kypsyi päivän tyhjien hetkien lomassa. Surun läpi puski voiman tuntoja hyvin vahvoina. Illansuussa laitoin tekstiviesteinä alusvaatepyyntöjä tuttaville naisille, joilla on ollut rajuja kokemuksia. Elämän palikat oli pitänyt järjestää uudelleen kerran, joillakin useammankin. Yhtä lukuun ottamatta sain illan mittaan kaikilta vastaukset. Luvassa oli rintaliivejä, pikkuhousuja, nilkkasukat... Kokemusten takana on muun muassa raiskaus, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, aviomiehen itsemurha ja omia itsemurha-aikeita. Aikaperspektiiviä työhön sain sukulaisten vanhoista vaatteista ja pellavalakanoista. Niihin liittyy lapsen nälkäkuolema viime vuosisadan alussa ja toisen tarkoin salattu kehitysvamma samalta vuosikymmeneltä. Omat nuoremmat sisaruksetkin olivat kuulleet asiasta sattumalta vasta aikuisena. Minulle moni työ on terapiaa, myös ilojen tallennusta. Työn tekeminen on aikaa vievää, siihen liittyy mukaan omia ajatuksia ja tunteita. Ihminen on kokonaisuus, työskennellessäänkin. Työstä ei pitänyt tulla selkeää kukkaa. Varsiosa on tuttavien lähettämistä kovien kokemusten kankaista. Palat leikkasin vapaalla kädellä ja ompelin kaitaleiksi. En halunnut suoristaa reunoja, harvoin elämäkään on suoraviivaista. Valmiista työstä huomasin, että oikeaan alareunaan jäi sattumalta naisen kaaria (osin rintaliiveistä); selkä tai lantio tai sääri. Täytteissä on vanun lisäksi villalankaa; naapurin kanssa yhdessä ostettua, työtapaturman vuoksi äiti menetti lapsensa eikä lapsenlapsi koskaan nähnyt isäänsä. Täytteissä on myös kiinalaista froteista terveyssidettä; pojan tuliainen äidille, joka selvittyään yhdestä vakavasta sairaudesta, kamppailee nyt eroon toisesta. Tikkauksissa on elämää irrallisina palasina, pyöreiksi hioutuneina; ihminen sopeutuu ja jotain hyvääkin jokaiselle on kaikesta huolimatta jäänyt. Yhdessä liivinpalassa on pelikorttikuvio. Pataässä. Vihille mennessä vierellä seisoo se oikea ja edessä odottaa paljon onnellisia vuosia. Varren ompelu oli ajoittain niin raskasta, että se oli lopetettava kesken. Monta tuokiota istuin vain koneella miettien ja itkien. Tuttavien kanssa oli asioita käyty läpi moneen kertaan ja olin kuullut paljon surullisia ja pahoja asioita, jotka jäivät painamaan mieltä. Varsiosan valmistuttua olo oli kevyt ja tunteet purettu. Kukkaosa on ilokankaita. Alitajunnan kepposena ensimmäisistä suunnittelemattomista tikkauslinjoista muodostui kukka. Sen olisi vielä voinut muuttaa, mutta en halunnut. Viimetingan muutoksena tuli työhön ulkonevien nuppujen ja lehtien sijaan juuret. Käsiini osuivat 1960-luvulla kutomani pöytäliinan tutkaimet, jotka olin löytänyt lapsuudenkodin ullakkoretkellä. Juuriosa on nelinkertainen. Olen saanut kotoani vahvat juuret. Niihin on tarvitessa voinut nojata moni muukin. Joulu juhlista jaloin. Menetetyin myös? Alun perin taustakankaaksi tuli sinipohjainen joulukangas, mutta hangatessa siitä irtosi väriä pesujenkin jälkeen, joten se jäi lopulta uuden vuorikankaan alle. Elämystyön tekeminen oli vahva kokemus. (Yksityisomistuksessa.)

Iso kuva

Seinätekstiili
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 54630