Työt

Pala elämää - yö

Kävimme katsomassa Rakastajat teatterin näytöksen Julia, Julia. Kauniista lopustaan huolimatta Rakastajat teatterin Julia, Julia jätti mieleen aika ison jäljen. Asioita, joita olen miettinyt lapsesta asti enkä ole koskaan ymmärtänyt. Tuttavaperheen isä hakkasi perhettään. Ei siitä paljon puhuttu. Koulussa kuulin jotakin, kun melkein joka luokalla oli yksi heidän lapsistaan. Kotona kyselin, mutta yleensä aikuiset kiertelivät vastauksissaan. Vahingossa kuulin heidän monesti keskenään jutellessaan tuomitsevan tapahtuneen. Salailusta jäi hämmentynyt olo. Tavallaan se kiehtoi, kuten kaikki muukin (lapsilta) kielletty. Vastaavia tapauksia on vuosien aikana eteen osunut muitakin. Kaikki ne ovat tavallaan verhon takana, kuiskaten ja kierrellen puhuttuja. Kun yhtenä tilkkukiltamme edustajana olin viemässä tilkkutöitä turvakotiin, kuulin minkälaista helvettiä elämä väkivaltaisessa liitossa voi olla ja miten kovasti siitä silti voi pitää kiinni. Henkisten ja fyysisten iskujen kohteeksi joutuminen hävettää. Lupaukset hyvästä jäävät liian usein pelkiksi lupauksiksi. Lähes joka toinen viikko joku suomalainen nainen kuolee puolisonsa väkivallan vuoksi. Rakkautta ja vihaa tuntee varmaan jokainen, mutta sitä, että tekee toiselle ihmiselle suurta pahaa, en ole oppinut koskaan ymmärtämään. Ahdistus voi kasvaa monista selvittämättömistä asioista, mutta silti...en ymmärrä enkä hyväksy, että lyödään tai tapetaan. Näytännön jälkeisenä päivänä päässä risteilevistä ajatuksista syntyi jollekin tulevalle työlle pohja. Olen käyttänyt tässä yhtä kirjovärjättyä kangasta ja pilkkonut sen harkkosaksilla ja kiinnittänyt alkuun liimaharsolla. Pohjan päälle kokeilin muutamaa erilaista applikoitavaa kuviota, mutta mikään ei tuntunut sopivan, joten työ jäi hautumaan. Näytelmässäkin oli kaunis loppu, joten en tähänkään jättänyt muuta synkkää kuin värin. Tummempaa osaa kiertää spiraali ja siinä on keskeltä alkaen yhtenä pötkönä Tango Desireen sanat. Monesti näissä tikkauksissa ei mene tila ja sanat tasan, mutta tässä mitoitus osui ihan kohdalleen. Kun yö on kuulas, silkinmusta ilma täynnä onnen odotusta... ...Taas kaivatulle saan kohta laulaa hiljaa. Luoksesi tyttö pieni taas tähdet ohjaa tieni. Kun nukkuu rauhassa maa, voi lyhdyn nyt jo sammuttaa! Julia, Juliassa elämässä oli suurta rakkautta, mutta myös suuria solmuja, joita näytelmän äiti ei osannut puhua auki. Tämän työn solmut ovat reunuksessa. Siihen oli vaikea löytää sopivaa kangasta, koska tuo pohjassa oleva violetti on minulle epäväri - en pidä siitä isona enkä pienenä pintana, mutta olen yrittänyt käyttää sitä, että oppisin hyväksymään myös violetin. En halunnut työtä enää tummemmaksi. Reunuskankaan on värjännyt tamperelainen tilkkulija Minna Hankala-Vuorinen. Muutama vuosi sitten vaihdoimme joitakin itse värjäämiämme kankaita. Solmukuvio tuli kuin tilattuna. Se oli Satakunnan Kansassa muutama päivä teatterikäyntimme jälkeen. Piirtelin vähän yksinkertaistaen viikinkiveneen kaiverruskuviota työni reunukseen ja tikkasin kuvion. Kuvio jatkuu yhtenäisenä alusta loppuun, vaikka näyttääkin välillä olevan enemmän tai vähemmän solmuilla.

Iso kuva

Seinätekstiili 52x52 cm
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 54641