Työt

Mummulassa

Kannessa on ruskealle puuvillakankaalle liimaharsolla kiinnitettyjä matonkuteiden pätkiä ja niitä koossa pitäneet loimilangat ja solmu. Mummu on teettänyt matot joutsenolaisella kutojalla mentyään avioon toisen kerran 1940 -luvun alkupuolella. Yhden raidan kankaat näyttivät samalta kuin oman pappani flanellipaita ja mamman esiliina. Samantien halusin silittää vanhoja muistoja esiin. Se oli hidasta puuhaa. Pari pätkää hävisi silityksessä kokonaan, osa kutistui alle puoleen alkuperäisestä koostaan. Näin kävi muun muassa ruskeille sukille. Yksi, jonka luokittelin alushameeksi, suli kulmistaan koviksi möykyiksi. Ensimmäisiä keinokuitukangasvaatteita oli jo käytetty niin nuhruisiksi, että joutivat maton rakoon. Kannessa kuteet ovat siinä järjestyksessä, kun olen purkanut ne, lukuun ottamatta niitä paloja, jotka tuhosin kokonaan. Päällimmäisenä on musta tylli. Se suojaa tilkkuja, mutta myös peittää osan niiden herkkyydestä. Kannen tikkaukset ovat vapaata tikkausta koneella. Yhden raidan mallina oli mummun siniruudullinen esiliina, muissa kuviot ovat muiden karjalaisten pistokirjontojen mukaan. Kirja on sidottu kilpikonnasidoksella. Selän sisällä on ohut pyöreä keppi. Kirjan ensimmäinen sivu on pala mummun vanhaa mattoa. Toiseen reunaan silitin auki muutamia kuteita. Matto on ohutta, paksuimmissa kankaissa kude oli vain puolisenttistä. Valitsin matosta nimenomaan tämän kulman siksi, että siinä näkyy sen olettamani alushameen Atlas-tuotelappu. Kuinkahan monta askelta näilläkin matoilla on kuljettu, pieniä kevyitä lapsen askelia, aikuisia, naisia ja miehiä, vanhuksia. Kevyesti askeltaen ilon päivinä, hitaasti ja raskaasti mieli surullisena, jalkaa polkien vihaisena. Mattojen ollessa lattialla on naurettu monet naurut, itketty ja lohdutettu. Monet liat - lasten mehut ja muusit, koiran kantama rapa - on näistä harjattu ja huuhdottu lähivesiin. Monina kesinä on nautittu puhtaiden mattojen tuoksusta vasta pestyllä lattialla. Ajatelkaa mikä arkinen historia! Toisella sivulla on paloja päiväpeitteestä, jonka itse olen kutonut pikkusiskolleni noin 40 vuotta sitten. Kokeneempien varoituksista huolimatta käytin monenlaatuisia lankoja. Peite ei kestänyt pesukoneessa pesua ja niin se päätyi tilkuiksi ja patalappujen sisuksiin. Tämän sivun tikkauksen malli on vanhasta rukinlavasta. Takakannen sisäsivulla on pala vanhaa sängynpeitettä. Siinä oli vielä yhtä kuvassa näkyviä raitoja tummempaa punaista ja ruskeaa. Peite on villaa ja tuntuu iholle karkealta. Muistan lapsuudesta, miten pappa tai isä pitivät päivällistuntia ja loikoivat huonoilla keleillä sängyllä, saappaat jalassa, mutta jalat sen verran sängyn päädystä ulkona, ettei peite likaannu. Töissä auttamassa olleet naapurien isännät ja muu miesväki loikoivat keittiön isolla penkillä tai lattioilla. Kesällä maattiin pihalla. Yksi lyhyt ja lihava naapurin isäntä kehotti monesti viereensä loikoilemaan. Hän oli menettänyt ainokaisen lapsensa ja lapsirakkaana kertoili mielellään tarinoita naapurien lapsille. Etsimme pilvistä tuttuja muotoja ja keksimme niille tarinoita.

Iso kuva

Tekstilikirja, 55x28,5 cm
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 54534